Kuin vuoristorata...

Pahoittelen kun meistä ei ole kuulunut mitään melkein viikkoon, mutta viikonloppu ja alkuviikko on ollut yhtä vuoristorataa fyysisesti ja henkisesti..

Perjantaina 13 päivä ei ollut minun onnen päiväni todellakaan...

Ensin minun piti lähteä Eevan kouluvalmennukseen, ja pihassa aloin laittaa traikkua auton perään. Traikku ei mennyt aivan kiinni ja tiesin sen koska yleensä se menee paikallee koukkuun kiinni kun ajaa hieman eteenpäin. Kaverini ja minä kuulimme kn traikku piti sellaisen naksahdus äänen ja luultiin että traikku meni siinä sitten lukkoon. Suoristin auton ja trailerin, aloin peruuttaan ja eikös itten traikku irtoa koukusta ja jarrit kiinni. Maasturin takapuskurissa nyt mukava reikä...

No ei siinä kaikki, myöhemmin kun isäni pyysi siirtään autoja pois pihasta, meinasin ajaa iskän auton sitä traikkua päin (peruuttamalla). Peileistä ei näkynyt mitään, aivan sysipimeetä ja traikku on musta..huhuh! Sinä iltana saimme tietää että naapurimme menehtyi :( Otan osaa vielä kerran!

MUTTA ei tässä tosiaankaan vielä kaikki! Lauantaina sitten meillä jäi kodin avain talon sisäpuolelle ja ovi lukossa. Kenelläkään ei ollu vara-avainta joten meidän piti lähteä hakemaan veljeltäni Kiikoisista avainta...

Positiivista oli kuitenkin, että kaikki meidän hepat saivat uudet kengät kavioihin :))

Heppojen kanssa sujunut kaikki ihan hyvin. Uffe tosin oli aika kamala toissa päivänä suusta joten todellakin toivon jos se tänään olisi paljon parempi!

Nyt perjantaina menen zeuksella Eevan kouluvalkkuun ja lauantaina taas puolestaan urcolla :) Päivittelen taas huomenna ihan "normaaliin tahtiin" ;)!