Petra Palomäki

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Kadonneiden lihaksien metsästystä

Urcon pitkä sairasloma vein mukanaan sen kaikki lihakset. Vasta huhtikuussa uskalsin alkaa kunnolla liikuttamaan ja silloinkin edettiin todella rauhassa. En halunnut ottaa yhtään riskejä ja melkein pidin koko hevosta pumpulissa. Sanotaanko, että ehkä vasta kesäkuun tienoilla alettiin työstään niitä hankalempiakin asioita. Käynnissähän me tehtiin jo alusta lähtien avoja ja väistöjä. Kesällä aloitettiin työskentelemään enemmän myös ravissa ja jopa laukassa avoja ja väistöjä. Hitaasti ollaan edetty ja nyt alkaa hevonen olemaan ratsastettavuudeltaan käsittämättömän hyvä.

Ajatella, että lihaksia ei vielä ole huimaa määrää palautunut takaisin, niin hevonen tekee kaiken mitä pyydetään ja antaa täysillä 110%. Ruokintaan lisätiin nyt enemmän valkuaista ja rasvoja, jotta saadaan kroppaan täytettä. Miten voi hevonen tehdä jo nyt noin hyvin tehtäviä noin pienillä lihaksilla. Voin jopa myöntää, että tällä hetkellä on edestä ja olemukseltaan parempi ratsastaa kuin koskaan. En malttaisi millään odottaa kuinka hyvin se liikkuu, kun saadaan koko lihasmassa palautuun. En varmaan siinä liikkeessä pysty edes istuun kun liitää vaan eteenpäin!

(c) Anniina Gullans

En nyt kuitenkaan mene vielä asioiden edelle. Edelleen otetaan askel kerrallaan eikä hätiköidä. Minulle nyt on vaan tärkeintä, että saadaan taas ne voimatasot takaisin mitä ennen ja vielä paremmat. Olen mennyt Urcolla melkein koko ajan ilman satulaa. Vaikka satula sopii edelleen sille, joudun laittaan niin paljon paloja romaaniin ja en aina jaksa säätää niiden kanssa. Ilman satulaa saan vaan paljon paremman tunteen miten hevonen oikeasti liikkuu. Tunnen välittömästi kulkeeko se rehellisesti selän läpi ja olenko itse vino. Koska on toispuoleinen hevonen, sillä on suuri merkitys miten selässä istun. Satulan kanssa saatan herkästi alkaa valumaan vasemmalle ja en sitä aina huomaa. Ilman satulaa ei parane valua, sillä seuraavaksi maistelen hiekkaa.

Hiekan maistelustakin sen verran, että tipuin Urcolta "virallisesti" viime kuussa. Urcohan on niin ihanan rauhallinen ratsastaa, että jos siltä tippuu niin vaatii kyllä melkoisen huonon tasapainon. Meillä meni jälleen kerran treenin treenit todella hyvin ja päätin tehdä muutamat vaihdot kumpaankin suuntaan. Oikealta vasemmalle sujui hyvin, vaikka vaihto olikin aavistuksen jäljessä takajaloista ja Urco ennakoitti liikaa vaihtaen melkein käytännössä itse. Päätin sitten toiseen suuntaan pistää Urco odottamaan minua ja kuuntelemaan apujani. En halunnut, että se vaihtaa itse omilla ehdoilla. Kokosin muutaman askeleen ennen vaihtoa ja pyysin pikkusen reippaammin ulkopohkeella aktiivisempia takajalkoja. Herra Urco päätti ottaa hypyn, kuin ylittäisi estettä, ja itse tietenkin ilman satulaa tulin perässä. Se säikähti mun yläkropan horjahdusta sen verran, että lähti tapansa mukaan vetään sellaista ponirodeoa :D No minä roikuin oikealla puolella kuin apina melkein tippumassa ja sanoin vaan, että "Minä en täältä TIPU!". No Urco päätti lähteä ponirodelaukkaa vasemmalle ja minä lensin oikealle täysillä persuuksilleni. Onneks on täytettä ahterissa, dietillä olis murtunu jotain, heheh. Nousin uudestaa selkään ja tehtiin me loppuun vielä melkoisen hyvä treeni, vaikka oma kankku olikin kipee.

Tämä kuva napattu kesällä! (c) Enna Kujansuu

Ollaan käyty vaihtelun vuoksi kävelemässä sänkkärillä ja sielä yleensä teen paljon käynnissä mäkinousuja. Kun menen alamäkeen, peruuttelen kankku edellä ylämäkeen. Tosin nyt kun vesisateet tulivat ei hetkeen päästä pellolle, sitten vasta kun maa jäätyy... Pitää jatkaa siis kentällä työstämistä. Emilia onneksi käy sitä liikuttamassa mun lisäksi pari kertaa viikkoon niin Urco varmasti tekee töitä eikä saa liikaa lomaa.

Pidän kyllä sormet ja varpaat ristissä, että toi hevonen jatkuu yhtä hyvänä kun mitä nyt on ollut. Niiden kadonneiden lihaksien metsästys voi oikeasti jopa onnistua! Paljon jumppaa niin eiköhän se ala pikku hiljaa siitä kasvamaan (ja omistaja kans :D).Pahoittelen vanhat kuvat, mutta odottelen kuvaaja meille! Ei oikein ketään tahdo tällä hetkellä saada, mutta kai jossain vaiheessa saan tänne siitä uusiakin kuvia.

Näitä kelejä odotellessa! Tämä olisi parasta treeniä lihaksille :)


Onko muilla saikulta palanneita hevosia työssä?
Miten olette edenneet?

6 kommenttia

  1. Hevonen jolla oon nyt vuoden ratsastanut, niin on ollut lomalla nyt 3 viikkoa. Kävelememässä ollaan käyty kerran kaks viikossa ja sen omistaja on myös käynyt. Loma jatkuu viel toistaseks ku ei oo parempaan suuntaan jalka menny.

    VastaaPoista
  2. Voi eikä :( meillä kans noiden etujalkojen kuntoutuksessa kesti kauan. Mutta parempi mennä hitaasti ja varmasti kuin äkkiä takas hommiin. Isot tsempit sinne !

    VastaaPoista
  3. Kivaa että ootte päässyt treenailee! Meilläkin on hyvin varovasti pikkuhiljaa kelien salliessa palailtu treenin pariin, joskin tosi hitaasti ja varmistellen.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuntouttaminen on niin pitkää, mutta varmasti teilläkin kaiken työn arvoista :) tsemppiä teillekin!

      Poista
  4. Saako bannerin kopioida blogiesittely-postaukseen tämän blogin kohdalle? :)
    Postaus julkaistaan joulukalenterissa.

    VastaaPoista