HIHS 2016 - messuhulinaa

Tänä vuonna sain mahdollisuuden päästä näkemään Helsinki International Horse Show näytteilleasettajan näkökulmasta. Kysyin Just-Dressage:n Matildalta tarttisko hän apua lauantaina messuilla ja apu oli tervetullutta. Minusta on ihanaa palvella asiakkaita ja päästä sen kautta luomaan hyviä asiakassuhteita. Parasta tietenkin tässä oli, että pääsin myymään hevostarvikkeita! Aamulla starttasin omalla autolla 7 aikaan aamulla Helsinkiä kohti. Arvioin, että 10 aikaan aamulla olisin vielä löytänyt parkkipaikan Jäähallin läheltä, mutta kappas - kaikki aivan täynnä. Onneksi Anniina ja Jenny tuli omalla autolla parkkipaikalla vastaan ja päätettiin yhdessä lähteä suunnistamaan parkkipaikkaa Helsingistä. Reilu tunti siinä meni ja jouduttiin jättäämään auto niin kauaksi, että tulimme Jäähallille bussilla. Jos yhden miinuksen saan heti antaa, niin messujen parkkipaikka-alueiden järjestelyt oli melkoisen pyllystä...

Kun vihdosta viimein päästiin Jäähallille, minua vastassa oli Just-Dressageltä Olli, joka saattoi minut JD:n osastolle, kun minähän eksyn heti massan joukkoon. Osasto oli aivan pullollaan mitä upeimpia tuotteita. Ensimmäisenä tämä blingisilmä bongasi upeat suitset ja tietenkin ESS.n satulahuovat. Osastolle oli kyllä hyvin saatu mahtumaan melkoisen laajasti kaikkea tavaraa. Löytyi kaikenlaista valikoimaa ratsastajalle ja hevoselle, mikä on todella tärkeää. Jos valikoima on pelkästään sitä yhtä ja samaa niin meneehän siinä kiinnostuskin kokonaan. Oikeastaan mihin tahansa kun käänsin pääni, niin aina löytyi jotain uutta.

Kun isolla areenalla oli tauko tai ohjelma vaihtui, sen kyllä myös huomasi messujen puolella. Samantien kun ehdit hetken hengähtään niin alkoi perään valumaan uutta ihmislaumaa. Hyvä, että ainakin näin omasta mielestä, messuilla porukkaa piisasi. Ja siinä huomasi, että lisäavusta oli todellakin hyötyä kun välillä sai kahta asiakasta palvella samaan aikaan (meitä kun osastolla parhaimmillaan oli 7 henkeä!). Suitset taisi tehdä tehtävänsä, kun ne hurmasi hyvin asiakkaita. Pakko myöntää, että katselen itselleni tällä hetkellä myös uusia suitsia Urcolle Just-Dressagen sivuilta...messuilla kun pääsin niitä ehkä liikaa ihailemaan :D Muutenkin on hienoa huomata, että ihmiset on valmiita panostamaan oikeasti laatuun. Pääsin myös osastolla kertomaan omia kokemuksia Solheds:n tuotteista ja tämän kautta auttamaan muitakin hevostensa kanssa!

Vastaan tuli erityisesti nämä uudet Kingsleyn:n anatoomisesti muotoillut ja tasapainoitetut suitset. Malleja löytyy nivel- ja kankimallina. Todella laadukkaasta nahasta valmistetut suitset, joita ei muualta Suomesta saa! Ensimmäisenä silmään pisti erikoinen turpahihna, joka ei ollut yhtään perinteisen näköinen. Näissä Special malleissa turpahihna on suunniteltu niin, että se jakaa paineen tasaisemmin ja antaa erityisesti leualle tilaa rentoutua. Kun hevosella on leuka rentona se on levollisempi ja hyväksyy suitsien ja niiden käytön paremmin, kun se perinteinen leukaremmi on poistettu. Turparemmin hihnaan lisätty rengas sallii paremman liikkuvuuden. Turparemmin kahden remmin ansiosta suitsissa on paljon enemmän säätövaraa. Voit säätää tasapuolisesti ylemmän ja alemman remmin etäisyyttä toisistaan. Kaiken lisäksi turparemmin on 4cm leveä, joka on muotoiltu niin ettei nipistä herkkää suunymärysihoa antaen tilaa kuolaimelle ja jättäen tilaa poskiluun alle kulkevalle hermolle.

Kankimalli

Nivelmalli

Näissä suitsissa on siitä hyvä puoli, että ne on täysin tasapainoitettu eli jakaa painoa saman verran kummallekin puolelle. Sopivat siis niille extra herkillekin hevosille! Innovatiisiesti suunniteltu suitsien niskahihna muotoilee täydellisesti hevosen pään muotoja. Niskahihna on leveä ja ihanan pehmustettu ja taivutettu myös eteenpäin, jättäen painon pois herkästä kallonpohjasta. Tämän ansiosta, antaa hevosen kulkea paremmin niska korkeimpana kohtana ja kohdistaa tällöin vähemmän painetta korvien taakse. Suistiin on panostettu myös otsapantaa myöden. Upea Swarovski kritallein koristeltu otsapanta, joka on muotoiltu aallonmallisesti tukemaan. Otsapanta e siis vedä niskahihnaa korvien päälle, vaan tukee hyvin paikallaan. Maksimaalisen mukavuuden vuoksi myös turpahihnan niskaremmi kulkee leveän niskaosan päällä, ei alla, jotta paine jakautuu tasaisemmin! Suitsien ulkonäkö on viimeistelty huomaamattomilla RST metalliosilla.

Tämä suitsen malli on tuonut monelle hevoselle, jota pureskelee kuolaimia, aukoo suutaan tai kääntävää päätään vinoon. Eli jsos on sellainen erittäin herkkä hevonen, jolta on kaikki paikat tutkittu ei olla läydetty syytä näihin ongelmiin, ongelmaan voi oikeiden suitsien avulla löytyä apua!

Loppupäivästä ehdin pikkuisen kiertämään messuja mukaan tarttui uusi palaromaani koulusatulaan, mustana. Muuta en oikein löytänyt ja pidin jo ehkä mielessä sen, että säästän näihin Kingsleyn suitsiin ;) Ehdin päivällä vilkasemaan pikkuisen areenalle GP-luokan ollessaan käynnissä. Kyllä omaan silmään noi 160cm esteet näytti melkoisen isolta noin pienellä areenalla! Iso hatun nosto kisaajille, jotka pääsi tuollaisen radan puhtaasti.

Copyright: Rosita - www.topangan.blogspot.fi

Oli muuten ihanat messut, vaikka en esityksiä kerennyt näkemään! Ihanaa nähdä niin paljon tuttuja ja Heidin kanssa vaihdoimme paljon kuulumisia meidän oripojista ;) Ja tietenkin Rositan kanssa päästiin rupattelemaan niitä ja näitä!

Olitko sinä tänä vuonna HIHS:ssä?
Oliko teidän mielestä millainen tapahtuma?

Syksyiset ponikuvaukset

Mulla oli jo pitkään visio, että halusin kuvata jonkun meidän hevosista näin syksyn värien aikaan. Ongelma oli kuitenkin se, että millä minä sen hevosen siinä sitten yksin pidän. Onneksi pikkuserkkuni Sofia pääsi auttamaan ja saatiin sovittua kuvauspäivä. Kuitenkin lehdet oli jo aika hyvin tippunut puista ja ainoana kuvauseläimenä oli poni. Halusin kuvaan mukaan nuo maassa olevat lehdet, mutta myöskin puissa olevat. Kuvauspäivänä suurin osa lehdistä oli jo maassa, joten siksi poni joutui poseeraamaan kameran eteen.

1.

2.

3.

4.

Nyhtis oli ensinnäkin aivan villihousu kun sitä vietiin kuvattavaksi. Ihan 50m päässä on Sofian omat ponit ja Nyhtis tietenkin hirnui niille. Poni ei meinannut malttaa siis ollenkaan pysyä paikallaan tuollaisen lehtibuffetin päällä ja Sofia saikin pidellä sitä paikoillaan edes sen muutaman sekunnin ajan, että sain kuvia napattua.

5. ja 6.

7.

8.

9. Söpöysvaroitus!

Päätettiin kuitenkin käydä vielä lopusta pellolla juoksuttamassa Nyhtistä ja toivoin saavani hienoja kuvia, mutta hämärä alkoi iskemään päälle ja mun kameralla se tarkoittaa sitä, että kuvausaika on loppunut. Poni oli niin intoo piukeena pellolla, että taluttaessa esitti melkoisen hienoa piffipaffia. Yhtäkkiä herra säikähti kaukana olevaa autoa ja päätti oikein riehua ja villiintyä samalla tähtäsi takakavionsa hienosti mun lonkkaan...voi ponin kutale! Toisaalta, sillä oli niin kivaa pellolla, että menkööt tämän kerran vaikka sai kyllä kuulla siitä. Kotio käveltiin kyllä hienosti sen rallittelun jälkeen. Onhan peltorallittelu huomattavasti kivempaa kuin kentällä :D Meillä pellot vaan ollut pikkusen kosteita niin en ole uskaltanut muita juoksuttaa pellolla. Lähinnä vain mäkitreeniä menty.

10.

11. Olen villi "ori" ja hirnun kaikille !

12.

Nyhtiksellä on varsin pitkähkö talviturkki päällä, kuten varmasti huomaattekin. Ja minä elin toivossa, että tänä talvena se ei kasvattaisi niin mahdottoman paksua karvaa koska meillä on kuitenkin lämmitetty talli. Mutta näköjään herra on sitä mieltä, että pyöreä ja tuuhea poni on huomattavasti kivempi. ( kauhistelen nyt jo kevättä kun tää turkki alkaa lähtemään.....).

Löytyikö lempikuvaa?

Puomeja ja hallintatehtäviä

Olin Kallen estevalmennuksessa lauantaina 15.10 Tessan kanssa. Ollaan päästy hyppään jo pikkusen "isompia" ja eniten meillä on vaikeuksia säätää tahtia ja kontrollia esteillä. Oikeastaan eniten ongelmia on ratsastajan puolelta, sillä hevonen tekee aina niin kuin pyydetään. Toi on sinänsä hyvä asia, että hevonen toimii ja korjattavaa on eniten kuskissa. Itse joudun siis paljon tekemään vielä hommia, että saan Tessan koko potentiaalin hyvin hallintaan.

Tessa on hevosena kuuma ja esteillä ei koskaan kysele vaan aina menee hienosti yli. Se on sitten vaan eri asia, että kuinka kovaa esteille tullaan. Tässä valmennuksessa Kalle teki meille melkoisen hyvän tehtäväradan missä joutui kuski ja hevonen jumppaamaan myös pääkoppaansa. Aloitettiin menemällä 4 laukkapuomia, jotka oli asetettu kaikki vinoon. Tämä on hevoselle haastavan näköinen, ja esim meillä Uffe pelkää jo kilometrin päästä tämmöstä, että pitää hypätä vinoja puomeja. Tessa ei katsellut yhtään puomeja sen kummemmin, vaan meni hienosti suoraan. Ensimmäisellä kerralla vauhtia oli aivan liikaa. En meinannut saada yhtään Tessaa malttaan, mutta muutaman kerran jälkeen Tessa tajusi pidätteet ja koko homman jutun. Pääsin kokoamaan laukkaa pieneksi ja silti aktiiviseksi.

Puomeilta piti jatkaa isolla ympyrällä oleville kolmelle kavaletille. Tulimme ensin oikeaan kierrokseen vinopuomit, joista jatkettiin vasempaan kierrokseen kavaletit. En saanut millään Tessaa pysyyn kunnolla keskellä. Heti oikasi mun vasenta pohjetta vasten ja tahti oli liian kova. Toisella yrityksellä alku oli parempi, mutta vikalla kavaletilla sain jo tehdä kunnolla hommia mun jalalla, ettei tamma kaatuisi sisään. Kolmannella kerralla homma alkoi luistaan ja sain pidettyä Tessan läpi kavalettien tasapainossa.

Tämän jälkeen otettiin mukaan puomi-ristikko ja jatkettiin pääty-ympyrälle olevalle ristikolle. Eli koko homma alusta: vinopuomit, kavaletit, puomi-ristikko ja ristikko. Puomit alkoivat sujumaan melkoisen hyvin ja kavaleteille pikkusen vielä hakemista. Itte jäin joko liikaa pidättään tai liikaa ajaan eteen... Ja puomi-ristikolle ekalla kertaa tamma ampas semmosta vauhtia, että tuli melkoinen kiire pääty-ympyrällä hypätä ristikko.

Kun saatiin hommaa pikkusen hallintaan, hypättiin alkuun ihan yksittäisenä lainepysty, josta jatkettiin jälleen kerran kavaleteille oikeaan kierrokseen. Kavaleteilta tultiin vinopuomit toiseen suuntaan ja loppuun hypättiin pysty-pysty linja. Yllättävän hyvin sain Tessan takasin esteiden jälkeen vaikka ite toikin sitä turhan innokkaasti välillä esteille.

Loppuun nostettiin koko hommaa pikkusen ylös ja päästiin menemään kooooko homma alusta saakka. Oli meinaan pikkusen muistamista kun koko ajan suunta vaihtuu ja noi puomit ja kavaletit on ittellekin ne haastavimmat mennä. Joudun itte todella paljon miettimään ja en saa yhtään päästää keskittymistä harhailemaan, kun sen huomaa automaattisesti hevosessa.

Koko rata meni niin hyvin, jestas kun oli ylpeä molemmista meistä! Tessa tuli niin hienosti takasin, malttoi odottaa ja hyppäsi juuri niin kuin halusin. Mutta eikös sitten vikalla pysty-pysty linjalla homma ei ihan mennyt niin kuin piti. Ekalla kertaa jäin itte pikkusen ajaan Tessaa esteelle ja melkein nippa nappa saatiin kolme laukkaa mahtumaan sarjaväliin. Toisella kertaa Tessa tuli Super hyvin takasin mutta mikä pönttö vikoilla metreillä sain jonkun aivosulun ja pyydin Tessaa hyppään sittenkin kauempaa. No Tessa myöskin sitten lähtee samantien kun pyydän ja taas oli väli ahdas. Kolmas kerta toden sanoen. Jaksoin itsekin malttaa loppuun asti ja saatiin paljon parempi etäisyys ja tahti koko sarjalle. Siihen sai kyllä lopettaa!

Nämä tehtävät on niin hirmu tehokkaita jos on kuuma hevonen ja vaatii kuskilta tosi paljon myös. Ei tuossa oikein ehdi hetkeäkään kunnolla hengähtämään vaan samantien on oltava skarppina. Pahoittelen mun super hienoista paint-kuvista :D jos saatte edes jotain selvää!

Kuinka usein sinä jumppaat hevostasi puomeilla?

Miltä meidän meno näytti?

Kesäkuvaukset rannalla

Käytiin kesällä Anniinan kanssa hevosten kera kuvauksissa Porin Yyterissä. Meitä oli Annika ja Mari kuvaamassa ja tässä olisi Marin kuvasatoa kysesiseltä päivältä. Anniklata odottelen vielä ratsastuskuvia, joten julkaisen ne sitten joskus myöhemmin ;)

Uffen mukana trailerissa matkusti Anniinan Albert. Molemmat käyttäyty kyllä niin hyvin koko matkan ja Albertille oli kiva kokemus saada kokenut hevonen rinnalle. Uffe kun on varma ja menee minne vaan, niin Albertin oli helppo ottaa mallia. Veteenkin menivät hienosti peräkkäin vaikka aallot olivatkin hieman jännittäviä. Kävi todella kova tuuli, jonka vuoksi välillä mun oli hankala nähdä yhtään mitään kun tukka oli auki. Uffe ehkä pikkusen machoili rannalla ja välillä sain kyllä kunnolla komentaa, kun hän luuli olevansa suurempiki siitosori. Minkä sille voi, kun on tollanen käsilaukkumies :D Uffen kanssa hyvä puoli kuvauksissa on se, että kun tarttee pysyä paikallaan herra seisoo kuin patsas. Silloin kun pitää seistä ja poseerata niin Uffe on elementissään.

Kuvat ovat niin upeita ja Marin tyyli on kyllä erittäin hieno! Hän ei ollutkaan meitä aikaisemmin kuvannut, joten en tiennyt millaista tyyliä oli luvassa. Mekkokuvat on mun makuun niin upeita. Tunnelma mikä meillä oli välittyy todella hyvin kuvista.

Kertokaa taas mitkä oli teidän mielestä hienoimmat kuvat!

1.

2.

 3. Oma suosikki!

 

4.

 5. Maailman ihanin hevonen ❤

 6.

 7.

 8.

 9.

 10.

 11.

 12.

 13.

 14.

 15.

 16.

 17.

 18.

 19.

 20.

 21.

 22.

 23.

 24.