Onnistumisen tunne

Tämä teksti on kirjoitettu jo vähän aikaa sitten ja nyt vasta sain aikaseksi postata tämän!

En ole täälä blogin puolella kauheasti kertonut meidän uudesta tulokkasta. Tosiaan minulle tuli viime viikon torstaina yksi pieni ja pippurinen risteytystamma "ratsutukseen". Omistaja pyysi minua hyppäämään tammalla ja menemään sillä maastoesteille hyppeleen, koska tamma on myynnissä ja tarvitsee enemmän näyttöä estepuolelle :)

Lilli, tamman nimi, on todella herkkä pohkeelle, kuuma, kärsimätön ja ponimainen. Ihmekös kun puolet ponia veressä. Todellakin pieni ja pippurinen 150cm tamma, mutta älyttömän söpö ja kiltti hoitaa kaikin puolin. Tosiaan olen ratsastanut sitä melkein joka päivä ja siis ei herran jestas...minun piti päästä hyppään sillä, mutta en ole edes laukkaan päässyt.

Tamma veti sitten sellasta kusetusta se ekat 4-5 päivää että huhu! Pysähty kun ei enään huvitannut, pomppi, hyppi pystyyn, aivan sekopää! Ja siis tämä aivan kaikki kusetusta! Uskon sen olevan uuden ratsastajan ja paikan muutos mikä veti sillä hermot kireelle. Noh, maanantaina pyysin Anniinaa tuleen kuvaan meitä. Neiti kiukutti, loikki jne..mentiin hetki liinassakin jossa pääsin edes hieman laukkaan, kunnes alkoi pomppiminen.
Välillä kävi kyllä mielessä, että tamma ei minulla tule kyllä hyppäämään, kun hyvä kun laukkaamaan päästään...noh lopusta kuitenkin neiti hieman rauhoittu käynnissä ja jätettiin siihen.

Tiistaina tapahtui ihme. Kun juoksutin neitiä ensin, se oli super rento, elastinen ja tärkein, rauhallinen! Hyppäsin selkään ja fiilis jatkui. Päästiin ravaamaan mooonta kierrosta rentoa ravia ja päätin jättää siltä päivää siihen! Mikä onnistumisen tunne! Niin monta päivää tamma kusettanut, ja vihdoin tuntui, että neiti antoi periksi!

Keskiviikkona pidin neidillä vapaan ja halusin torstaina nähdä, oliko tamma yhtä rauhallinen ja varsinkin vapaapäivän jälkeen, ja pakko sanoo, että kyllä! Aluksi hyvää ja suht rentoa ravia, aloin menemään kiemuralla uralla ravipuomeja, jolloin tamma kuumeni ja alkoi pieni kiukuttelu. Pienen keskustelun ja rauhoittelun jälkeen, lilli alkoi toimimaan jälleen hyvin ja pääsin ekaa kertaa oikeasti laukkaamaan sillä oikeeseen kierrokseen. Vasem kierros on vaikein, joten päätin mennä askel kerrallaan! Jälleen positiivinen fiilis ratsastuksesta :) katsotaan millainen tamma on huomenna!

Nämä kuvat Anniina otti silloin maanantaina :) jos nyt saisi kohta tuoreempia, kun tamma on jo hieman antanut periksi!