elämän pieniä muutoksia ;)

Voi jestas olen iloinen! Jotenkin tuntuu, että nyt on siis kaikki hyvin. Hevosten kanssa sujuu kaikki todella hyvin, ei ole stressiä ja parisuhteeni voi niin hyvin!  Jotenkin kun on tämmösiä päiviä, löytää sen motivaation jatkaa joka päivä eteenpäin, eikä yhtään tarvitse katsoa taakseen. Välillä tulee semmosia päiviä, kun tekisi mieli luovuttaa ja jättää välittämättä... mutta eiköhän näitä tule meille kaikille? Joten en ole ainoa.

Sen verran pakko kertoa, että nyt minä ja Sami asutaan virallisesti yhdessä :3 en olisi ikinä kuvitellut, että tulisin asumaan jonkun kanssa ja näin äkkiä. Mutta kuten hyvä ystäväni sanoi, "miksi odottaa jos se tuntuu oikealta?". Välillä ei tarvitse ajatella, että mitäs sitten sen tulevaisuuden suhteen? Mitä sillä on niin väliä? Eilinen on mennyttä, tämä päivä on lahja ja huominen on arvaus. Kun miettii vuosi sitten niin kaikki oli erillailla. Oli vain hevoset. Onhan ne hevoset aivan mahtavia! Niihin voin aina turvata huonoimpinakin päivinä! Uffe on kyllä ollut aina sielä kun olen tarvinnut sitä (no okei se on hevonen). Tai hei, ei se ole pelkkä hevonen, se on SE joka on aina jaksanut painaa päänsä mun olkapäälle ja puhaltaa mulle ihan kuin kuiskaten, että kaikki on hyvin. 

Mutta nyt minulla on nyt kaksi sellaista tärkeää rakkautta, jotka välittää minusta aidosti. Sami on mun elämäni rakkaus. En voi muuta sanoa. En ole ajattelut viettäväni sen kanssa vuoden, kaksi, kolme. En. Olen ajatellut viettää koko elämäni sen kanssa. Vaikka kuinka ihmiset sanovat, että "kyllä mieli muuttuu ja tajuat ettei se ollutkaan se oikea". Mitä he tietävät? En ole ennen tavannut ihmistä, joka pystyisi olemaan minun kanssani yli 3kk.. Luonteni ei ole välttämättä helpoin äkkipikaisuuteni vuoksi (kiitos äiti! :3), ja jotenkin minusta tuntuu, että aina kun katson Samia silmiin minä tiedän sen koko sydämmelläni, että se on SE :')

Mutta etten tylsistytä teitä enempää minun nyyhkytys teksteillä, kerron kyllä hieman miten niiden ihanien eläimien kanssa on mennyt ;)

Tessalla olin keskiviikkona Sannan estetunnilla ja neiti oli super! Alkuun mentiin puomi-ristikko-puomi tehtävää jonka jälkeen ristikko nousi pystyksi. Neiti meni tajuttoman hyvin. Lopuksi mentiin rataa ja esteet oli jo melkein 90cm (osa ainakin!) :) hieman jänskätti, mutta hyvin se niistä yli pääsi ;) ei yhtään epäröinyt ja kaikki ekalla yli. Kuski välillä unohti, että alla ei olekkaan uffe vaan hieman kokemattomampi poni ;) joten välillä lähestymiset ei ollut hyviä, mutta tessa osas hyvin selviytyä niistä!

Zeusta ja urcoa olen juoksuttanut pessoalla. Molemmat mennyt myökin todella hyvin! Urco on aivan ihana juoksuttaa, kun se on niin helppo juoksuttaa. Tekee aina kaiken kiltisti ja ei riehu (tai noh välillä pari pukkia lentää, mutta jos ei lentäis niin ihmettelisin :D) Zeuksen laukka on ihan pyöreää :3

Uffen juoksutin tänään myöskin pessoalla ja herra oli huippu! Meni niin nätisti ja rauhallisesti! Se on todella herkkä juoksuttaa joten minunkin pitää olla rauhallinen, ja pyytää kaikki rauhalliseen äänensävyyn. Pistin sen ravaan ja laukkaan kahden puomin yli ja herra meni hyvin :) en löydä muita sanojakaan, kun siis se meni niin hyvin :DD

Unaivalla ratsastin tänään kevyesti kentällä käyntiä ja hieman ravia. Mamma meni kiltisti :) ravissa hieman sähelsi, mutta kyllä se kohta oppii taas tän jalon ratsun homman ;)

Loppuun vielä ihana kappale ;) Porcupine Tree - Lazarus