Aira Toivolan istuntavalmennus 16.2

Olimme Uffen kanssa pitkästä aikaa16.2 Toivolan Airan istuntavalmennuksessa! Vitsit tätä olin odottanut jo kauan, sillä aloin huomaamaan omassa istunnassani selkeitä korjattavia isompia asioita, joihin Aira osaa täydellisesti auttaa. Olimme Kuullaalla valmennuksessa ja en muistanutkaan, että maneesin pohja oli niin kova... Valitettavasti istuntaani korjattiin vain käynnissä, sillä Uffe ei edes suostunut ravaamaan niin kovalla pohjalla. Toisaalta ihan hyvä, sillä mitä korjattiin olisi ollut vielä ravissa hieman haastavaa toteuttaa.

Suurin ongelmani on mun kylkien käyttö. Vasemman polveni takia hermotukseni sillä puolella ei aina toimi niin nopeasti kuin haluaisin ja oikea kylkeni alkaa tekemään ihan liikaa töitä. Jolloin käy äkkiä niin, että en tunne muuta kun oikean kylkeni. Tehtiin käynnissä kahdeksikkoa ja koitettiin saada hermotettua oikein mun molempia pakaroita, kylkiä ja lapoja. Kun käännyin vasemmalle piti muistaa pitää alavatsalihaksilla mun lantio suorassa ja kylki lyhyenä, mutta viedä vasenta lapaa ulos. Sitten oikea kylki (eli ulkokylki) piti muistaa pitää myös lyhyenä ja oikealla pakaralla niin sanotusti työntää hevosen vasen lapa vasemmalle. Todella haastavaa selittää, mutta periaatteessa piti muistaa pitää kyljet lyhyinä, viedä lavat siinne suuntaan minne olen menossa ja työntää uloimmalla pakaralla hevonen haluttuun suuntaan.

Tässä koitin keskittyä oikean pakaran hermottumiseen

Tilannekatsaus

Oli super vaikeeta pitää kyljet aktiivisena ja samalla aktivoida pakarat. Vaikka minulla hermottuu helposti salitaustani takia pakarat, niin kappas kun sielä hevosen selässä ei ollutkaan niin helppoa. Onneksi hevonen on niin herkkä. että jos unohdin pienenkin asian niin huomasin sen siinä heti. Jos en muistanut työntää pakaralla ja avata sisälonkkaa niin hevonen ei mennyt yhtään sinnepäinkään. Ties kuinka ja monen kiemuran jälkeen aloin hahmottamaan mitä piti tehdä. Toistoja toistojen perään niin hevonenkin reagoi istuntaani herkemmin.

Loppuun tehtiin vielä väistöjä samalla periaatteella. Mutta nyt piti muistaa, että ulkojalka (eli se millä väistätän hevosta) ei lähde liikaa taakse. Minulla käy helposti niin, että väistöissä jalka alkaa valumaan enemmän kohti hevosen takapäätä, vaikka väistön kannalta siitä ei ole mitään apua. Jalka pidetään aina lähellä satulavyötä ja kappas kun hevonen väisti yhtä hyvin!

 

Käynnissä työstäminen tuntui kyllä loppua kohden erittäin viisaalta ratkaisulta. Sen verran oli uusien asioiden sisäistäminen hankalaa, että ravissa en olisi ehtinyt tekemään niitä kaikkia. Meinasi nimittäin käynnissäkin olla haastavaa jaksaa keskittyä ja kävi tuo työskentely treenistä, sillä seuraavana päivänä mun lavat ja pakarat oli ihan tulessa :D

Nyt saatiin uusia kotiläksyjä ja odotellaan koska Aira pääsee uudelleen valmentamaan joko Satakuntaan tai Pirkanmaalle.

Oletko sinä osallistunut koskaan istuntavalmennukseen?

Huomaatko istunnassasi korjattavaa?

Seniorin hankijumppaa

Kuten varmasti olette huomanneet, lunta on tullut joka puolelle todella paljon ja me ollaan ainakin otettu siitä kaikki irti. Kenttää ollaan jouduttu pari kertaa auraamaan ja nyt siinä on sopivasti noin 10cm lunta, mikä helpottaa Mestarin kanssa ratsastusta. Sillä kun ei ole kenkiä niin lunta on pakko olla alla tai muuten ollaan kuin luisteluradalla. Lisäksi pieni lumikerros antaa sopivasti vastusta mutta ei kuitenkaan liikaa. Olen tehnyt noin 2-3 kertaa viikossa (riippuen hevosesta ja keleistä) pellolla lyhyitä ja ytimekkäitä hankitreenejä. Pellolla on lunta melkein 50cm ja paikoin jopa enemmänkin, joten esimerkiksi verrattuna isompiin hevosiin, tuollainen lumimäärä on melko raskas Pötkylälle tai Nyhtikselle.

Uffe on tuntunut erittäin hyvältä ratsastaa ja sen kanssa ollaan käyty pellolla kolmisen kertaa viikossa. Ei paljon tossu paina vaikka onkin näin paljon lunta! En ole ehtinyt tänne blogin puolelle kertomaan, mutta Uffe on nyt säännöllisesti jo toista kuukautta käynyt Teivossa Ekohepolla kraniohoidossa ja vesikävelytysmatolla. Näiden lisäksi Uffe on saanut huippukylmähoitoa kintereisiin ja Päivi alkaa hoitamaan minunkin jalkaa kun sen aika on. Hoidoista on ollut todella suuri apu ja Uffelle on ilmestynyt uusi vaihde. Vaikka edelleen Uffe vaatii pitkät alkukäynnit, ja tulee aina vaatimaan, niin enää ei alkuravi ole kankea. Ennen hoitoja Uffe oli aina alkuraveissa hieman takapäästään nihkeä ja joskus oli helpompi aloittaa verryttely laukalla. Tilanne on muuttunut totaalisesti ja hevonen tuntuu heti alusta asti siltä, että haluaa itse pyrkiä eteen omalla vahvalla moottorilla.

Pelkäsin kun viime alkukesänä kävimme klinikalla ja Uffella paljastui se lievä nivelrikko etujalassa, että emme ikinä enää pystyisi tällaista hankitreeniä tekemään. Onneksi lääkäri antoi vihreää valoa treeneille ja sanoi, että jos hevonen liikkuu halusta eteen niin ei nivelrikko estä sitä tekemästä mitä se haluaa. Mitään suuria esteitä emme toki hypi eikä meitä oikein enää sellainen kiinnosta ja jos Uffe jatkaa näin hyvänä, en näe mitään mitä emme voisi yhdessä harrastaa.

 

Voin rehellisesti sanoa, että Uffe liikkuu nyt paremmin kuin mitä vuosiin. Ostin Uffelle oman estesatulan, jota voidaan tarvittaessa käyttää juuri tällaisissa treeneissä. Muuten menen todella paljon pelkällä pädillä ja tarkoitus olisi ostaa jossain vaiheessa (kun lompakko sallii) Uffelle lampaankarvasatula. Ilman satulaa toi hevonen on uskomaton (tai on se kyllä satulankin kanssa). Koska istun niin lähellä, pystyn vaikuttamaan ja tuntemaan miten Uffe reagoi apuihini ja miltä liike oikeasti tuntuu. Sen kanssa on niin helppoa, jos vaan tietää mitä ”nappia” painaa. Tiistaina teimme kentällä pientä koulutreeniä ja anteeksi, hehkutan taas – kyllä, se oli super! Pitkällä sivulla tehtiin avotaivutusta ja ennen kulmaa käännyttiin keskihalkaisijalle. Kun hevonen oli suorassa, nostettiin laukka ja ennen lyhyttä sivua tehtiin siirtyminen laukasta pysähdyksiin. Ekoilla kerroilla, kun en ollut itse niin tarkkana ja nopeana valmistamassa siirtymistä, pysähdys oli hieman löysä. Neljännellä kerralla Uffe tiesi mitä tehdään ja pääsin paljon nopeammin itsekin kokoamaan vatsalihaksilla laukkaa kohti siirtymistä. Lopusta Uffe pysähtyi jalat tasan ja hän taisi itsekin tietää kuinka taitava olikaan. 

Uffella koittaa ensi viikon sunnuntaina jotain todella huikeaa, josta osa ehkä saattaa tietääkin Instan puolelta. Siitä päivästä on kuitenkin tulossa paljon kuvia ja videoa, kun saan hovikuvaajani ja hevosenhoitajani mukaan. Nyt tuli juttua vain Uffesta, mutta muista hepoista kerron lisää seuraavassa postauksessa niin pidetään nämä postaukset vielä maltillisen pituisena. Mestarilla mm. koittaa alkukesästä aika isot jutut 😉

Kuvat: Eveliina Piispanen

 

Onko muilla ikääntyviä hevosia?
Miten te ylläpidätte seniorinne kuntoa?

Hangessa revittelyä

Päästettiin Mestari revittelemään ensimmäistä kertaa tänä talvena pellolle. Ollaan saatu todella hyvin lunta ja aion kyllä ottaa kaiken irti tästä lumesta. Mestarilla oli ollut 3 päivää vapaata ja virtaa siis kertynyt mukavasti, joten hän sai mennä purkaan sitä energiaansa ihan yksin laitumelle.

1.

2.

3.

Eve oli ottamassa kuvia ja minä nappasin hieman videoa, mikä ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan.. Laitumella oli yhdestä kohtaa lanka alhaalla, mutta ajattelin Mestarin menevän suoraan ylämäkeen laukkaamaan kuten normaalisti. Laitoin porttia kiinni ja sillä aikaa kun olin selkä Mestariin päin tämä meni suoraan siihen kohtaan missä aitaa ei käytönnössä ollut ja karkasi tammojen tarhan viereen. Hätä ei ollut sen suurempi, sillä tielle Mestari ei päässyt koska aitoja oli ympäriinsä. Jäi siis hieman tuo aloitus kuvaamatta videolle kun jouduin tosiaan juoksemaan Mestarin tykö siinä 30cm hangessa ihanan joustavilla toppavaatteilla :D

4.

5.

6.

Kun sain nuoren miehen takaisin laitumen puolelle ja aidan nostettua takaisin ylös pystyttiin kunnolla keskittyyn häneen. Mestari kyllä huijasi meitä laukkaamalla laitumen toiseen päähän ja jäi sinne odottamaan, että hätyytämme sen takaisin laukkaan. Eli siinä tuli itsellekin hyvää treeniä! Onneks virtaa oli kuitenkin melko paljon niin ei montaa kertaa tarvinnut pyytää Mestaria laukkaamaan.

7.

8.

9

10.

Mikä oli teidän suosikkikuva?

Pääseekö teillä hevoset revitteleen irtona kuinka usein?

Uutta näkökulmaa treeneihin

 Olimme perjantaina Pötkylän kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä kouluvalmennuksessa. Ei olla oikein koskaan saatu aikaseks käydä valmennuksissa ja koko ajan olen odottanut että "kun se rauhoittuu ja tasoittuu edes vähän niin mennään sitten". Minulle tämä oli myös ensimmäinen kerta Kivimäen Jennyn valmennuksessa, joka on käynyt nyt jo hetken aikaa täälä meillä päin. Nyt saimme aikataulut natsaamaan ja päääsin osallistumaan myös mukaan.

Koko valmennus sisälsi perusasioiden hiomista. Pötkylä on todella herkkä hevonen ja olen itse jäänyt ratsastamaan sitä pakettiin ja lyhyeksi. Jotenkin pinttynyt päähän, että näillä mun lusitanoilla mennään tasaisesti eikä noin kuumalla hevosella uskalla mennä liian kovaa. Pelkään sitä, että kun pyydän paljon eteen, hevonen karkaa multa totaalisesti alta. Olen siis jäänyt vaatimana hevosiltani liian lyhyttä muotoa (lähinnä nuo tammat) ja tämä valmennus avasi silmiäni todella paljon.

Aloitimme alkuun ihan käynnissä työstämään Pötkylän tahtia. Jenny halusi, että tamma kävelee minun tahtia eikä sen omaa. Olen antanut kokonaan Pötkiksen kävellä sitä sen omaa pitkäää käyntiä siinä luulossa, että se astuu hyvin takaa alleen ja yli käyttäen parhaiden itseään. Väärin. Jenny sanoi, että olen jättänyt sen aivan yksin jo käynnistä lähtien ja tamma on saanut itse määrätä mikä on sille hyvä tahti. Menimme isolla neliöllä, eli noin keskeltä maneesia halkaisimme poikki ja jäätiin työstään käyntiä. Koko ajan keskityin, että pysyin tamman mukana eli työstin oikeasti sitä enkä vaan antanut sen kävellä miten sattuu. Jenny käski minun rauhoittaa lantioni liikettä, sillä se vaan edesauttaa Pötkylän käynnin kiihdyttämistä. Vaikka olen itse luullut, että mun lantio pysyy suht hyvin paikallaan niin näköjään letkeämpi liikkeisellä hevosella mun lantio liikkuu aivan liikaa. Teimme keskellä maneesia (kun halkaisimme keskeltä poikki) käynnissä kokoamista. Kun käännyi maneesin keskelle, melkein pysäytin lantion liikkeeni, tuin pohkeella kokoamista samalla pitäen käden rentona. Alkuun oli hieman hankalaa, mutta yllättävän nopeasti Pötkis tuli pelkästään vatsalihaksilla takasin ja siitä lähti asteittain pidentämään käyntiä haluttuun tahtiin.

Ravissa teimme neliöllä samaa tehtävää. Pötkis on kuolaimettomalla aika vhvaa kädelle ja siihen löytyi nyt syy. Itse jään helposti vetämään "kilpaa" ja siitä hommasta ei sitten tule yhtään mitään. Keskityttiin siihen, että taivuttelin niskaa molempiin suuntiin sisäpohkeen läpi ja etten jäisi vetämään liikaa taivuttavasta ohjasta. Varsinkin oikeaan kierrokseen Pötkis on selkeästi jäykempi ja teki niin mieli vaan jäädä killuun ohjaan vastaan, mutta heti kun itse muistin istua kunnolla satulaan, hengähtää ulos ja rentouttaa kädet niin tammakin taipui herkemmin ja nopeammin. Pötkylä herkästi oikeaan kierrokseen kääntää turvan oikealle ja kulkee vähän pää kallellaan oikealle. Samalla takapää herkästi astuisi sisään, eli kulkee kuin banaani. Olen ennen itse luullut, että jos taivutan vasemmalla ohjalla sitä tarpeeksi kauan suoraksi (eli teen vastataivutuksia) niin Pötkis alkaa suoristumaan. Mutta Jenny kehotti tekemään juuri päinvastoin. Letkeitä ja nopeita taivutuksia molempiin suuntiin ja niiden kautta vasta aloittaa suoristamaan. Ja tämä toimi!

 

Laukkaa hieman jännitin, koska Pötkis on ottanut siitä kierroksia ja kappas vain, siihenkin löytyi syy! Olen vaatinut siltä aivan liian lyhyttä laukkaa kun minun olisi pitänyt pyytää Pötkistä vaan uskaltamaan laukkaamaan eteen. Vasta kun hevonen laukkaa oikeasti eteen ja rennosti voin aloittaa pyytämään kokoamista. Tämähän on itsestään selvä asia, mutta koska lusitanot on niin hyviä luonnostaan kokoamaan, olen vaan olettanut tamman pystyvän siihen ja vaatinut siltä aivan liian aikaisin. Pötkis ei ole ollut todellakaan valmis kokoamaan. Pääkoppa osaa mennä koottua ja lyhyempää laukkaa, mutta keho ei vielä.

Laukkasimme neliöllä oikeesti eteen. Minusta tuntui, että hevonen vaan juoksee täysiä, mutta Jennyn mukaan se vasta aidosti laukkasi eteen. Tämä on niin täysin mun mukavuusalueen ulkopuolella ja ei ihme, että Pötkis on kuumunut laukassa. Jos olen koko ajan pidättänyt ja pidättänyt niin miten voi hevonen purkaa energiaansa? Tuntuu samalla niin pahalta, kun olen vaatinut liikaa siltä. Olen luullut, että se rauhallinen pieni laukka on parempaa kuin, että se aidosti menisi eteen ja sitä kautta saisi sitä voimaa. Valmennuksessa Jenny koko ajan vaati multa rentoa kättä ja etten vedä ohjista melkein yhtään. Nopeita ja lyhyitä puolipidätteitä, mutta sinne ohjaan ei jäädä matkustamaan. Tuloksena on käteen painava tamma ja kuolaimettomalla paine jakautuu ihan eri kohtaankuin mitä kuolaimella.

Aivan mieletön valmennus. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että minulle selitetään asioita eri näkökulmasta ja niissä on järkeä! Jenny oli vaativa, mutta samalla selitti miksi asiat tehdään niin. Pidän siitä, kun minulle selitetään miksi minun kuuluu tehdä tietyllä tavalla asiat. Ja huomasin jo kesken valmennuksen, että vaikka kuinka minusta tuntui oudolta pyytää ponia liikkumaan enemmän eteen, niin siitä oli apua. Välitön kiitos hevoselta kun teen asiat oikein. Lopusta minulla oli paljon rennommin liikkuva tamma, joka kulki niska suorana myös siihen oikeeseen kierrokseen! En malta odottaa seuraava valmennusta Pötkylän kanssa. Jos me saadaan poni hyvään kuosiin kesään mennessä, startataan yhdet kisat ja jatkamme hyvän kodin etsintää Pötkylälle. Oli hienoa kuulla Jennyltä, että hänen mielestä Pötkylällä on todella hyvät liikeet ja laukasta tulee vielä jonain päivänä super hyvä!

Valmennuksesta on myös tulossa videoa Youtuben puolelle, menkää siis tilaamana mun kanava TÄSTÄ niin saatte ensimmäisenä tiedon kun videot julkaistaan! Video piti jo aikaisemmin editoida, mutta uuteen läppäriin en ole vielä onnistunut saamaan ladattua editointiohjelmaa joten siksi hieman kestää.

Onko teillä tullut vastaavia kokemuskia jostakin valmennuksesta? Kokenut sellaisen totaalisen "ahaa!" -elämyksen?

Kuvat ottanut Eveliina Piispanen.

Vuosikooste

Ehdin tännekin kirjoittamaan laajemmin mitä viime vuosi sisälsi meidän hevosten osalta. Vuosi 2018 oli selkestä Mestaripainoitteinen vuosi, sillä sen kanssa ehkä tapahtui eniten uusia ja jänniä asioita! Vaikka muidenkin hevosten kanssa touhuttiin kaiken näköistä niin Mestari tarjosi eniten onnistumisia.

Mestari kääntyi 3-vuotiaaksi viime vuonna ja se tiesi ratsu-uran alkua. Vaikka meillä ei ollut mikään kiire selkään, tiesin sen olevan viime vuoden ykköstavoite. Monet ratsuttaa nuorensa jo keväällä, mutta koin, että Mestari ei ollut keväällä ihan vielä valmis ainakaan henkisesti. Tavoitteena oli ennen kesää, huhti- tai toukokuussa nousta selkään ja edetä hevosen mukaan. Pääsin nousemaan toukokuussa selkään ja homma ei ollutkaan ihan niin helppoa. Selkäännousu ja sielä oleminen ei tuottanut ongelmia, mutta käynti oli haasteellista. Mestari jännitti minua ratsastajana todella paljon, varsinkin kun käännyttiin. Käännöksissä M huomasi mut selässään ja järkytty. Vaikka sain paikallaan heiluttaa käsiä ja tehdä mitä vaan, niin käynnissä se jännitti ihan eri tavalla. Pikku hiljaa edettiin käynnissä. Alkuun ihan vaan 5 askelta eteen ja siitä hiljalleen pidennettiin matkaa ja varsa alkoi tottumaan minuun myös käännöksissä.

Kesällä Mestari sai laiduntaa ja kuumien kelien takia se sai pitää kuukauden lomaa. Heti kun kelit pikkuisen viileni, me jatkettiin hommia. Loma oli tehnyt hyvää, sillä M oli kuin eri hevonen. Paljon rennompi ja siitä alettiin ottamaan ekoja raveja liinan päässä. Pelkkiä siirtymisiä ja opetettiin perusasioita kuten pysähtymistä, liikkeelle lähtöä ja kääntymistä. Polveni meni vallan rikki syyskuussa ja pyysin ystäväni Annin ratsuttaan Mestaria. Anni pisti Mestarin töihin ja opetti sille, että ravia saa mennä eteen ja nostivat myös ensimmäiset laukat! Niin taitava mies!

(c) Annika Mäki

Mun vasen polvi on ollut rikki jo 10v mutta nyt se ns. sano itsensä irti ja mulla on nyt eturistiside poikki, kierukat revenny, kulumaa polvilumpiossa ja kun seison pitkiä aikoja polvi kerää nestettä. Onneksi loppuvuotta kohti polven turvotus laski ja pääsin itsekin Mestarin selkään. Otettiin mekin myös ekat laukat ja kun kelit huononi, meidän tavoite oli päästä maastoon. Ensin kävin maastakäsin kaverin hevosen mukana ja seuraavalla kerralla me mentiinkin jo selästä! Alkuun tietenkin otettiin pikkusen ravia kentällä ja mentiin maastoon vaan käveleen loppukäyntejä.

Suurin hetki oli meidän ensimmäinen yhteinen joulumaasto! En tainnut kun ottaa pari kierrosta kentällä ravia ja lähdimme siitä maastoon käveleen ja siitä pellolle! Kersa käyttäyty kuin vanhat tekijät ja käveli pitkin ohjin kotiin. Meinasin itkeä onnesta, sillä tällaiset hetket antaa niin paljon motivaatioa jatkaa töitä. En olisi ikinä uskonut toukokuussa kun Mestarin selkään ensimmäistä kertaa kiipesin, että loppuvuodesta menen sen kanssa pellolle ratsastamaan! Vuosi huipentui 28.12 siihen kun ravasimme pellolla ensimmäistä kertaa. Jätkä seisoi keskellä peltoa kun kaverini ratsasti hevosellaan meidän ympärillä ravia ja laukkaa. Mestari vaan möllötti pitkin ohjin ja katseli rauhallisena ympärilleen ♥️ Tosin kun lähdettiin kotio päin kävelemään Mestarilla meniasi tulla hieman kiiretää kinttuihin, joten pysyimme tiukasti kaverin hevosen pyllyssä kiinni. Näin pääsimme maltilla kävelemään pellolta tielle takasin ja siinä sainkin mennä kotiin asti pitkin ohjin. En olisi ikinä uskonut toukokuussa, että loppuvuodesta mennään pellolla ja maastossa pitkin ohjin!

Muiden hevosten kanssa vuosi oli myös todella hyvä. Uffe käytettiin klinikalla viime vuoden alussa, sillä alkoi arkomaan kovia pohjia etusillaan. Klinikalla kuvista selvivi, että Uffella on alkavaa nivelrikkoa etusessa, mutta ennuste oli todella hyvä. Uffella ei enää kilpailla ja lähinnä harrastetaan enää kaikkea monipuolisesti, joten nivelrikko ei tule aiheuttamaan mitään ongelmia. Uffe kuntoutettiin ja kesää kohti hevonen sen kun parani! Kävimme maaliskuussa Uffen kanssa Helsinki Horse Fair messuilla, missä herra hieman esiintyi areenalla ja pönötti karsinassa. Nämä jäivät kyllä Uffen viimeisiksi messuiksi, sillä Uffe on kierTänyt niissä ihan tarpeeksi. Uffe kun ei muutenkaan tykkää hirveästi olla liian lähellä ihmisiä, varsinkaan jos seisoo karsinassa, niin en halua aiheuttaa sille enää stressiä. Areenalla Uffe tosin nauttii siitä, että pääsee esiintymään ja olemaan kameroiden edessä, mutta tuo karsinassa pönöttäminen ei ole hänen juttunsa :D

(c) Annika Mäki

Tessalla vuosi oli hyvä, vaikka paljoa kisoissa ei ehditty käymään mun töiden takia. Maaliskuussa Tessa oli kuukauden vieraalla maneesitallilla, jotta pääsin aktiivisesti treenaan sillä. Kelit oli kotona niin huonot ja Tessa ei ole maailman rauhallisin hevonen mennä vaan käyntimaastoilemaan. Vaikka vieraalla tallilla päästiin treenaamaan enemmän niin Tessa oli sielä todella stressaantunut. Tessa on todella läheisriippuvainen sen tallikavereista ja joka kerta kun menimme maneesiin yksin ratsastamaan, sain työstää ensin 40min tammaa rennoksi ennen kun päästiin kunnolla tekemään töitä. Huhtikuussa Tessa tuli kotiin ja rauhoittu silmissä. Meidän valmentajakin ihmetteli, että miten Tessa olikaan noin rauhallinen, kun toisella tallilla valkuissa kannuksia ei voinut harkita edes käyttävän. Sitten kotona sain laittaa estevalmennukseen kannukset jalkaan kun tamma oli hieman laiska! Pääsimme pari kertaa koulukisoissa starttaan. Kävimme ensin Luvialla 1-tason kisoissa, missä Tessa ei ollut ihan parhaimmillaan. Kesä treenailtiin ja touhuttiin kaikkea kivaa ja loppu kesästä kävimme vielä kerran kisoissa Porissa. Sielä tamma oli paljon parempi, mutta tiukka tuomari alensi pisteitä roimasti. Se ei minua haitannut, koska mielummin teen radan, missä Tessa kulkee rennosti eteen ja ei juokse alta pois pää kuin joutsenella. Tuomari vissiin haki korkeaa muotoa 1-tason HeB:n kisoissa niin sille linjalle ei vielä lähdetä. Niiden kisojen jälkeen ollaan käyty vähintään se 2krt/kuussa estevalmennuksissa ja Tessa on ollut asteittan parempi. Kuuma ja malttamaton se edellenkin on, mutta suunta on oikea!

(c) Annika Mäki

Pötkis kehittyi viime vuoden aikana yllättävän paljon. Vaikka emme missään kisoissa käyneet eikä valmennuksissa, ihan kotitreenillä tamma on rauhoittunut paljon. Kuolaimettomuus on ollut todella hyvä valinta ja sillä ollaan saatu työstettyä Pötkistä herkemmäksi istunnalle. Loppu vuodesta Eveliina alkoi käymään liikuttaan Pötkistä ja on ollut hienoa huomata, että 14-vuotiaskin sen kanssa pärjää! Katsotaan jos Pötkis löytäisi itselleen sen oikean kodin, siihen mennessä jatketaan treenejä ja nautin noin hienon tamman kanssa :)

Nyhtis joutui Even kanssa loppuvuodesta myöskin töihin! Vihdoin löysin sille ratsastajan ja liikuttajan, jotta poni pääsee hommiin. Urco ja Unaiva nauttivat viime vuoden hyvistä eläkepäivistä ja pääsivät viime vuonna sillon tällöin hommiin.

(c) Annika Mäki

Jumppasarjaa ja sileätyöskentelyä

Vihdoin sain pitkästä aikaa kuvaajan kuvaamaan meidän menoa! Eve ( IG @nuortaverta ) käy tosiaan meillä tallilla auttamassa ja liikuttelemassa Pötkylää ja nyt samalla nakitin hänelle tämän kuvaamisen. Käytiin viime viikolla Tessan kanssa ennen Niinisalon Ratsastajien tunteja hyppäämässä pientä jumppasarjaa. Tessa oli aika kuuma ratsastaa ja ennen kun kunnolla pääsin hyppäämään, tuntilaiset ehti saapua paikalle. Ehdittiin kuitenkin ottamaan muutaman kerran molempiin suuntiin jumppasarjaa ja tämä oli Tessan mielestä ihan pyllystä. Tamma syttyi tosi hyvin ja innostui hyppäämisestä, juuri kun piti lopettaa. Tessa olisi halunnut jatkaa ties kuinka ja kauan :D Jouduin kävelemään loppukäynnit maastakäsin, koska Tessa kävi niin kierroksilla loppuravien jälkeen, että ei suostunut kunnolla käveleen.

Mulla on niin ongelmana nuo mun kädet ja liialliset pidätteet. Kun Tessa kuumuu se haluaa mennä vaan eteen ja täysiä. Jos hän saisi valita, laukkaisi kiitolaukkaa jossain metsässä ja hyppäisi samalla maastoesteitä. Mielellään joka päivä :D Ollaan valkuissa työstetty tätä mun kättä, etten niin herkästi aina vaan pidättäis. Onhan se ymmärrettävää, kun hevonen meinaa mennä lujaa sitä pidättää edestä. Ja tämä on niin hankalaa kitkeä pois! Olen vihainen itseni kanssa, kun teen tätä. Mulla on esteillä ongelmana, että ennen estettä kun kaarteessa teen muutaman pidätteen, jään pidättään esteelle asti. Joudun mielessäni laskemaan koko ajan laukka-askelia, jotta saan pidettyä Tessan laukkarytmin samana ja tuotua se oikein kohti estettä.

Onneksi pystyn kuitenkin työstään Tessaa, että saan sen kuuntelemaan mun painoapuja. Aloitan melkein aina tekemällä voltteja ja kolmikaarista kiemurauraa, missä otan paljon siirtymisiä. Ravi - käynti siirtymisien kautta saan Tessan kantamaan itseään paremmin ja ottamaan ne takaset myös alle. Tessa on hermostuneena sellainen, että valuu heti kuolaimen alle. Toisaalta, sitä pystyy ratsastaan siinä tilassa, koska seuraava vaihtoehto on mennä kamelina pää kohti taivaita. Siirtymisillä saan sen pois kuolaimen alta ja kuuntelemaan. Ja vitsit kun se alkaa kuuntelemaan niin tuntuma on super! Meillä on onneksi ensi viikon maanantaina taas Kallen estevalmennus niin päästään hyppään sopivia tehtäviä.

Lauantaina olin Uffella taas testaamassa uusia suitsia (niistä myöhemmin lisää!) ja samalla pitkästä aikaa tehtiin kuolaimella treeni. Sain kaverin tuolloin kuvaamaan meitä, koska Eve ei tainnut ehtiä. Uffella ratsastan melkein aina joko hackamorella tai LG-kuolaimettomalla, sillä niiden kanssa ratsastaja saa edes vähän anteeksi kätensä suhteen. Uffe on äärettömän herkkä suusta ja reagoi välittömästi pienempäänkin ratsastajan apuun, kuten istuntaan. Tehtiin hieman kolmikaarista kiemurauraa ja siinä siirtymisiä vaihtelevasti käyntiin ja pysähdyksiin. Laukassa annoin Uffen pitkällä uralla laukata vähän enemmän eteen ja oikeeseen kierrokseen setä meinas varsin innostua! Silti kiltitsi tuli takaisin ja teki rennot siirtymiset. Laukan jälkeen tehtiin pikkusen väistöjä ja alkuun ei meinannut tahti pysyä samana. Ja ei tietenkään kun mun istunta ei ollut täysin mukana!

Tuo hevonen on uskomaton. Näyttää nimittäin HETI jos ratsastaja istuu väärin. Jos istun liikettä vasten, Uffe ei tee mitään ilmaiseksi kuten huomasin väistöissä. Vasempaan kierrokseen jos mun lantio putosi vasemmalle ja valuin muutenkin kokonaan vasemmalle, karkasi hevosenkin lapa vasemmalle. Kun korjasin oman istuntani, seuraavalla yrityksellä pidin vasemman kylkeni ryhdikkäänä, kiersin rintakehäni ja katseeni menosuuntaan, niin kappas kun hevonen teki melkein niiden avulla hyvää väistöä! Uffe harvoi tekee itse virheitä tai pistää vastaan. Useammat tai oikeastaan melkein kaikki kerrat kun Uffe pistää vastaan, johtuu se minusta. Opettavaista ratsastaa tällaisella herkällä hevosella kun taas ymmärtää sen, että kuski mokailee huomattavasti useammin kuin hevonen. 

Maneesirumba alkanut

Jahas nyt se ahkera maneesilla ramppaminen on alkanut. Meidän kenttä oli niin hyvässä kunnossa näin pakkasilla kun vaivalla sen hoidin kuntoon. Mutta nyt vesisateiden ja parin plussapäivän jälkeen kenttä jääty kivikovaksi joten siinä ei tällä hetkellä paljoa ratsastella. Koska Mestarilla en vielä pääse maneesille niin sillä joudun keksimään jotain muuta tekemistä. Todennäköisesti käydään maastossa kävelemässä maasta ja jos pelto kestää voisi ottaa liinan päässä muutamia ravipätkiä... Traileriin en ole sitä  vielä kokonaan saanut, koska vasta aloitti opettelun enkä halua kiirehtiä liikaa. Jos aletaan kiireellä ja pienellä paineella yrittämään sitä traileriin niin todennäköisesti siitä ei tule yhtään mitään ja se harmittaa jos saa jonkun trauman trailerin suhteen! Mutta mietin jos Jenny pääsisi joku päivä niin voitaisiin kahdestaan kokeilla käydä sen kanssa maastossa. Eli Jenny taluttaisi ja minä selässä tehtäisiin pieni lenkki ratsain tässä lähimaastossa. Tulee edes hetken taas käytyä selässä!

Lauantaina kuskasin Uffen ja Tessan maneesille, kahdella eri kerralla. Yhdessähän ne voisi hyvinkin matkustaa, mutta Tessaa ei voi traileriin jättää yksin jos otan Uffen siksi aikaa ratsastukseen. Nimimerkillä, tällaisen reissun olen joskus tehnyt ja Tessa hyvä kun pysy nahoissansa... Ensimmäisenä vein Uffen, koska aikataulu oli aika kireä ja Uffen kanssa oikeasti pystyy halutessaan tekemään tehokkaan ja nopean treenin jos haluaa. Ehdittiin hyvin ennen tunteja ja tein ilman satulaa pikkusen koulutreeniä. Pitkästä aikaa laitoin sille kuolaimet suuhun ja yllätyin positiivisesti! Uffe reagoi todella herkästi istuntaani ja ilman satulaa pystyn kontrolloimaan omaa kehoani paremmin. Jos valun, tipun, joten siinä on on oltava koko ajan keskivartalo aktiivisesti työssä. Tehtiin 4-kaarista kiemurauraa ja joka kerta kun suoristettiin tehtiin pysähdys. Keskityin käännöksissä kääntämään Uffen pelkästään lantion ja rintakehän asennoilla ja vitsit Uffe kuunteli mua hyvin!

Kuolaimettomalla Uffe saattaa joskus olla liian pitkänä vaikka kantaakin hyvin itsensä, mutta kuolaimella se on huomattavasti ryhdikkäämpi. Parempi ryhti = nopeampi ja herkempi reagoimaan. Joka kerta kun oma istunta "petti" huomasin tämän heti hevosen eleistä ja liikkeistä mikä on mielestäni todella hienoa. Uffe opettaa todella paljon joka kerta ja siitä olen erittäin kiitollinen! Laukassa tahti oli rentoa ja ryhdikästä. Vasempaan kierrokseen Uffen laukka oli paljon rennompaa kun taas oikeaan hieman meinasi välillä purra oikeaan ohjaan kiinni. Suurin syy tähän on mun istunta sillä mun vasen kylki ei meinaa pysy kunnolla aktiivisena ja ulkoavut karkaa. Tämä johtaa siihen että mun oikea kylki, lonkankoukistaja ja reisi jännittyy vastaan ja alan ottaan oikeasta ohjasta kiinni. Heti kun sain pidettyä ulkoavut tuettuna niin kappas kun hevonen ei enää kaatunut sisään eikä juossu alta. Uffen kanssa tietää, että se on oikein hyvä molempiin suuntiin, mutta jos ratsastaja on vino tämä peilaantuu heti hevoseen.

Kun sain Uffen kotiin, otin muut hepat myös sisälle ja laitoin Tessan kuntoon. Alkuun piti ratsastaa, mutta päätin ottaa juoksutusvermeet mukaan ja pyörittää lohikäärmettä liinassa. Tessan kanssa olen myös nyt päässyt yksin matkustamaan ja isoin kiitos siihen on Tessan ahneus ruualle :DSaan sen hyvin koppiin kun otan pikkuisen rehua mukaan niin tamma on tyytyväinen ja suostuu tulemaan. Ei tarvitse lähettää kirjallista pyyntöä 3 viikkoa aikaisemmin, jos hän suostuisi sillon ja sillon tulemaan maneesille tekemään tätä ja tuota. Maneesilla saatiin olla ihan kahdestaan joten oli hyvin tilaa juoksutella. Yllätyin kuinka rauhallinen Tessa olikaan! Olin tosiaan varautunut jo pahimpaan sekoiluun, mutta sehän ravasi alkuraveista lähtien maltillisesti ja vasta laukassa pikkuisen teki vaan mieli innostua. Aina niin mun tuuri, kun oletan hevosen olevan kuin lentoon lähdössä tällaisilla tuulisilla keleillä, niin eikös se ole aivan super kiltti ja rauhallinen. Jos olisin mennyt itse selkään niin ihan varmasti yhtäkkiä koliseva maneesin ovi olisi ollut hyvä tilaisuus sinkoilla minne sattuu.

Tiistaina maneesirumba jatkuu Tessan kanssa, koska lunta ei ole luvattu yhtään ja maastoköpöttelystä tuo tamma ottaa vaan enemmän kierroksia. Uffe käy Jennyn kanssa tänään maastossa sillä itsellä on koulua Seinäjoella. Tällä viikolla tulossa myös ratsastuskuvia pitkästä aikaa! Katsotaan jos saan napattua videoakin samalla ;)